"Mut jonain päivänä,
mä olen ehjä.
Jonain päivänä
en tarvii sua"
Mutta nyt tarviin. Ja tarviin huomennakin. Ehkä vielä joskus, pääsen tästä syömismöröstä eroon, vielä joskus se helpottaa. Syömismörkö on vaan mulle niin tärkee, mut samalla mä vaan niin vihaan sitä. Haluun ampuu sen haulikolla tosta olkapäältä alas, ja samalla halia ja rakastaa sitä. Tää on vaan niin ristiriitaista.
"Ja jonain päivänä se elefantti siivet saa selkäänsä, lentää kauas pois omiensa luo.Ja vaik sut on luotu kantamaan, nousemaan aina uudestaan.Oon pahoillani, en osannut lohduttaa, mut lupaan, vielä se helpottaa"
Ja mä olen se elefantti, mutta nousen täältä vielä kauniinpana, kevyempänä, parempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ kiitos