ihastusta

Miten mulla menee?

Ihan ookoo, kai. Oon lisännyt liikuntaa huomattavasti, ja kiinnittänyt huomiota paljon siihen, mitä suuhuni laitan.. Mut on ollu jotenkin oudonoutoa, että mun ei oo tehnyt mieli pitkäänpitkään aikaan ahmia! Hyvä vaan, en kaipaa sitä tunnetta, hyi, en ollenkaan. 

♥

Mä taidan kanssa olla ihastunut, se ihana tunne polttelee mun vatsanpohjassa, kun sä katsot muhun päin, kun hymyilet, ja ihanan kiva hymykuoppa ilmestyy sun vasempaan poskeen. Koskin sun hiuksiin vahingossa, kun hatutin sut. Sun hymy sai mun sisäelimet valahtamaan nilkkoihin, kun sä hymyilet. Sun ääni, kun vastaat opettajan esittämään kysymykseen. mä tosiaan oon ihastunut.

jotain hyvää

Oi että, miten voikin pelastaa yksi liikuntakerta, joka tosin venyi yli kahdeksi ja puoleksi tunniksi.. Noh hyvä vain! Kaloreitakin paloi kivasti, luku 1119 lämmitti mukavasti mieltä. Olin siis salilla, tein jalkatreenin + sykettä nostavan treenin + syvä venyyttelyt. Syömisetkin mennyt tänään ihan okei, yksi kerrosviili ( 130kcal), vähän makaronilaatikkoo ja puolukoita (n. 250kcal ?), piltti (61kcal). Iltapalaksi pakko syödä jotain, hedelmä tai/ja piltti?

Huomisen suunnitelmissa ois aamulla psykologiaika, kouluostoksia uutta jaksoa varten, yksi koulutehtävä loppuun ja sen palautus, illalla kuluttamaan kaloreita! Ruokailut pyrin pitämään samoina kuin tänäänkin, jospa se paino alkaisi putoamaan..

stressiä

Mulla on hirvee stressi päällä niin monesta asiasta. Koulu. Raha. Syöminen. Ystävät. Ja tietty laihdutus. Mulla on viikon sisään enkun ja ruotsin sanalliset kokeet, yksi vähintään neljän sivun esseen palautus, sekä kaksi muuta koetta. Sit mua ahdistaa raha, ois niin paljon ostettavaa, mutten vaan haluis. Pitäs ostaa koulumatskuja, vaatetta nyt kun syksy tulee, sit vuokra, sali, bussimaksut. Syöminen ahdistaa vaan entistä enemmän, mä vaan lihon ja lihon ja lihon.. Tuntuu et se syöminen on vaan niin väärin. Jos  syön vähän, niin mua vaan kuvottaa olla tällainen. Kavereita en oo nähnyt, en tiiä miks. On vaan ollu helpompi olla yksin, vaikka haluisinkin nähdä niitä.. Laihdutus ei vaan etene, jos liikun hirveesti, niin sit syön, jos en liiku, niin syömiset menee nappiin. Tää on vaan niin ristiriitaista paskaa. 

ehjäksi

"Mut jonain päivänä,

mä olen ehjä.

Jonain päivänä 

en tarvii sua"

Mutta nyt tarviin. Ja tarviin huomennakin. Ehkä vielä joskus, pääsen tästä syömismöröstä eroon, vielä joskus se helpottaa. Syömismörkö on vaan mulle niin tärkee, mut samalla mä vaan niin vihaan sitä. Haluun ampuu sen haulikolla tosta olkapäältä alas, ja samalla halia ja rakastaa sitä. Tää on vaan niin ristiriitaista. 

"Ja jonain päivänä se elefantti siivet saa selkäänsä, lentää kauas pois omiensa luo.Ja vaik sut on luotu kantamaan, nousemaan aina uudestaan.Oon pahoillani, en osannut lohduttaa, mut lupaan, vielä se helpottaa"

Ja mä olen se elefantti, mutta nousen täältä vielä kauniinpana, kevyempänä, parempana.