Viisi kuukautta, paljon tapahtunutta..

Long time no see, vai miten se menee. Viisi kuukautta sitten, tänne viimeksi kirjauduin ja teille kirjoittelin, no nyt sitä ollaan takaisin, toivottavasti hieman aktiivisempana kuin aiemmin. Tässä viiden kuukauden aikana on tapahtunut ihan hirveesti kaikkia juttuja, ihan okei kivoja juttuja, ja sitten paljon myös ei niin kivoja juttuja. 

Oon ollut saikulla nyt pääsiäsestä tähän hetkeen loppuunpalamisen ja stressin sekä kakssuuntasen takia. Nää kuukaudet on mennyt aikalailla leväten, liikkuen, pohtien ja miessolmuista selviten. Lepo on ollut tietty järjellä ajatellen se tärkein. Kun saikku alkoi, en saanut nukuttua kunnolla pariin viikkoon koska kävin vieläkin niin ylikierroksilla, en tunnistanut sitä unen tarvetta, mutta sen jälkeen uni alkoi maistumaan. Nukuin ihan älyttömiä määriä, 10-12h yöunia ja kahdet reilun tunnin päikkärit, olin vaan niin väsynyt ja loppu. Söin, nukuin, ulkoilin, niistä mun vuorokausi pääpiirteittäin koostui. 

Pikkuhiljaa aloin saamaan normaalista rytmistä kiinni ja pääsin ottamaan mukaan elämään liikunnan. Mulla oli järkyttävä pelko, että tuona määrittelemättömänä aikana mun paino olisi noussut ihan kamalasti, mutta mun onneksi ei. Ja niinkuin tuo blogin sivussa oleva "diagrammi" näyttää, mun paino on vaan pudonnut, jopa ihan kivasti. Pikkuhiljaa aletaan olemaan sielä kauan odotetuissa ja kaivatuissa kakslukuisissa <3

Mites noi mun mainitsemat mieskuviot sitten. Tuutte varmasti lukemaan niistä paljon, toivottavasti ei haittaa. Tässä kevään aikana on ollut paljon juttuja sillä rintamalla, mutta toivottavasti nyt alkaisi selkiytymään ja vakiintumaan nämä hommat, toivottavasti.. Mutta tässä pari otetta mun päiväkirjasta:

"Oon tutustunut yhteen Eemeliin (nimi muutettu), ollaan pari kertaa nähty, eilen viimeksi. Kun nähtiin, halattiin, kun erottiin, halattiiin. Tiuku (nimi muutettu) oli kanssa mukana, samoin Eemelin kaksi kaveria, muttakun tanssittiin, niin se piti musta kokoajan kiinni, sohvalla kun oltiin niin se vaan nojaili muhun. Kuljettiin baarissa vaan toisiamme olkapäistä kiinni silleen hassusti pitäen, silleen että kädet oli vaan siinä ympärillä. Okei, olihan se humalassa, mutta ei kuitenkaan niin, että se ei olis tajunnut mitä se siinä oikein teki.  Ollaan tässä muutenkin nyt päivittäin snäppäilty ja näin, ja se muuttaa ens viikolla, niin Eemeli pyys mua sit käymään sen uudella kämpällä, kun se on saanut muutettua. "

Tää oli se kiva osuus, kunnes epätoivo alkoi iskemään muutaman päivän päästä..:

" Vitutus, ärsytys, ahdistus, pohtivuus. Näinpä, taas vaihteeks. Noi neljä, mun pää ja yksin olo ei vaan oo hyvä combo. Mä oon vaan niin yksin. Ei kukaan mua haluu, muuten kuin hetkelliseks iloks. Oon sitä kaikille kakslahkeisille. Juuso pelleili mulla, Veeti pelleili mulla, Tuomas pelleili mulla, Herman pelleili mulla, ja sit Eemeli, no se oli kännissä, joten mä oon varmaan ymmärtänyt/tulkinnut aivan totaalisen väärin. Kyllähän Eemeli mulle snäppäilee useemman kerran päivässä, mutta se ei oo mitään semmosta muuta kuin että se vois laittaa ne samat viestit 10:lle muulle. 

Tuntuu vaan niin turhautuneelta ja ahdistuneelta, olla vaan niin totaalisen yksin. "

Just tällä hetkellä, kun mulla on ihan ookoot fiilikset, niin en oikeen tiiä mitä Eemelistä ajatella. Näen sitä perjantaina, kun mennään yhteen tilaisuuteen, porukassa tietty. Mua jännittää ihan hirveesti se, vaikkei siinä pitäis olla mitään jännitettävää. Mä vaan toivon että jotain positiivista tapahtuis, jotain mikä merkitsis ja tarkoittais jotain. 

17,5 tuntia ja muita kuulumisia

Pitkästä aikaa kirjoittelen. Mennyt taas niin lujaa. Oon ollut todella ahdistunut ja masentunut, välillä taas menen ihan ylikierroksilla. Polilla lääkärini ja psykologini laskivat 1+1 mun oireet yhteen ja uusi diagnoosihan löytyi; kaksisuuntainen mielialahäiriö (sekajakso). Polilta soitetiin tänään hengitysterapiasta, joka mulla aloitetaan parin viikonpäästä. Saan usein ahdistuskohtausten keskellä paniikkikohtausten kaltaisia kohtauksia, jolloin en saa happea, rintaa puristaa, tuntuu että kuolen ja seinät kaatuu päälle. Toivon että noista käynneistä olisi edes jonkinlainen apu mulle näihin hengitysvaikeuksiin.. Onko teistä kellään kokemuksia tällaisesta? 

Nestepaastolla oltu yön yli, 17h. Kerran meinannut tulla että ihan sama, miks en vaan syö, mutta oli vahva. Keitin teetä, litkin vettä ja jauhoin purkkaa, niin se fiilis sivuttui, jes! Tavoitteena siis perjantai iltaan asti olla nestepaastolla, muuten olisin pidempäänkin, mutta käydään ystävän kanssa syömässä ennen erästä keikkaa. Toivon vaan niin kovasti että mun erittäin erittäin matala itsekuri säilyisi tonne perjantai-iltaan asti, mutta nyt on kyllä sellai fiilis että kyllä mä selviän.

Mulle on iskenyt flunssa, ja mua raivostuttaa, kun ei voi mennä treenaamaan. Tai voisin tietty, mutten halua mitään hengitystieinfektiota tms.. Paino on siis pitkän jojoilun jälkeen alkanut valumaan kohti niitä kaksilukuisia, jes! Eli siis, tällä hetkellä painoa on 113kg, ja se paino on tullut marraskuusta 7kg alaspäin. Ensimmäinen väliaikatavoite on kaksilukuiset, eli 99kg, joka olisi aikomuksena saavuttaa ennen kesälomaa ja valmistumista! Viimeinen tavoite (tällä hetkellä) on 65kg. Sinne on matkaa huimasti, mutta yritän pysyä kuitenkin tavoitteellisena, että sinne kohti mennään prkl! Mutta olen onneksi saanut jo kuulla pienentymisestä, näkyy kuulemma mun kasvoissa eniten. Ja olen saanut käyttää vaatteita, joita en ole aikoihin käyttänyt ja kooltaan pienempiä, ihan huippua! Tällaiset boostaa  mua kyllä tässä eteenpäin, tai siis toisaalta alaspäin ;)

Anteeksi laatu